Дневник пользователя keydy
***Mönel hommikul
väsinulllt kysid :
kas tasubki paotada ust?
Kas naeratus -
siis ka veel pysid,
kui taevas on rusutult must?
Kogu elu on löputu äri,
tulles laotunud teadmata kust,
kuid ära kunagi eneseelt päri-
kas tasub kaotada naeratust?
Väljas tänaval yksköiksus kajab,
tasa esikus avaneb uks -
***
ikka su naeratust vajab
kui ta jääbki ehk tundmatuks***
***
Sinussa on jotain haavoittunutta
jotain tahraamatontakin
olen hulluna sinuun
mutta pelkään,että sua satuttaisin.
En tiedä toista sinunlaista
en yhtä rakastavaista
sillä sinussa on jotain
jota ei voi selittää
sinussa on jotain
niin hämmentävää
sinussa on jotain
jota muut ei ehkä nää
se on jotain ...
joka minuun iäksi jää.
Nähtyäni sinut uneni muistin
lämmin tuoksuva öinen maa
ja sinä varjossa vanhan kuistin
katsoin ilmettäs odottavaa.
Ja se tuntui oikealta
sulla on outo valta
tiedä en ketään noin ihanaa
sillä sinussa on jotain
vaan varjon takana on valo
kirkas ja armoton
ja se viaton sydämen palo
jossakin meissä se on***
Tilanne tää ja tunteni nää
ne mun sydämen mutkalle saa
läheisyyden tunnen mä -
sen äänet..
kaupunkin öö vai untaa
kiire ei mihinkään
kaiken kirkkana nään
olen valmis kanssas seikkailuun..
Mitä elämä voi antaa -
kun se sylisi mut kantaa
uuden alkuun ihanuuden
meidän kahden tilaisuuden
Mitä elämä voi antaa -
tähdet etsii taivanrantaa
siinä hilja kun vain oot
vierelläin
on hyvä olla mulla näin..
Sen voi elämä antaa...
juoksen taas rantaan ja lahkeeni kastuu
sen samettisantaan mun varpaani astuu
mereltä kuulen kuiskeita tuulen
ja muistan sen,yön pehmeän pinnan
sen pimeyden
mun pomppaavan rinnan
ja värähdyksen
kun kätesi kuuman
kaarteelle uuman..
yön tuuliin..sun huuliin
jäi muistoja,makuja
tunteita tuhansittain
yön tuuliin..mun huuliin
jäi jälkiä
hellästä kosketuksestasi vain..
mä valelen vettä,
teen tuohesta laivan
ja toivoisin,että
kuin unissa aivan
olisit tässä -
hyväilemässä
mua hiljaa vaan..
ei vuosia oisi
ei ikävääkään
sut aallot kun toisi
sua pyytäisin jäämään
sä syliini jäisit
ja hälventäisit
niin kaipuun tään...
*Tuli kirikusse mees ja laps
nad esikus istusid
ju tee oli väiksele pikk
olid märjad kiharad
ei mönda hetke vaikselt
olnud se väikemees
oli palju uut ja kysimusi
kui palju oli vaatamist veel
Olid kaunid altarimaalid
mitme haaralised kyynlad
need kaks rääkisid vaikselt
ja vahel teine neist naeratas
Väga kaua jutlus kestis
laps istus oma mötetes
ja väikesed pehmed sörmed
isa käist silitades -
Mina tahaksin isa juba koju
isa - ma olen ju väsinud
väikemees töstes
oma väikesed silmad
värisevail huulil -
Nad läksid keset jutlust
mina löpuni jäin -
sama vaikne arglik soov
töusis sygavalt sisemusest
iseenesest:
Mina tahaksin isa juba koju
isa -ma olen ju väsinud
nii kölas kirikus laul -
väljas maa rohetas*
***Vöiksid öelda millest köik see
vöiksid öelda
mis teeb valu su sydames
mis ajab sind nutma
keerama selja minule
ma ei ole kindel kuid arvan,
et tean mida tunned
kui sa ei taha rääkida sönagi
tahad,et läheksin ära...ära kaugele
aga olen siin..kui vajad
arusaajat,möistmist
olen siin kui vajad ölga..kuhu panna pea
siin olen,et saaksin kuivatada su pisarad.
kuna tunned end yksikuna
arvad,et sinust ei hoolita
sa ei saagi aru kui lähedal on öige söber
kes sinust hoolib
tunneb tundeid nii kui peab.
kuna tunned,et keegi ei saa sinust aru
ja tunned ennast väsinuna,et otsida söpra
kes sinust hoolib ja tunneb tundeid
mis öiged ja head..
seepärast olen siin
kui otsid arusaamist,möistmist
olen siin kui vajad ölga
kuhu panna pea
siin olen,
et tunneksid kui palju sinust hoolin
Sind Armastan
olen siin
et saaksin kuivatada Su pisarad.***
Me ihkame ja unistame,
vihkame ja armastame,
nutame ja naerame,
tunneme ja unustame.
***me pole tunneteta***
me pole yksköiksed,
kuid oleme tugevad,
me lihtsalt ei näita
alati kurbust välja.
***me pole tunneteta***
me oleme inimesed
ja meil on nörkused,
meis on muutused ja
keegi meist pole täiuslik
kuid ma tean,et
***me pole tunneteta***
***kui sind ei oleks olnud
siis oleksin su välja möelnud
oleks sinust samasugune tulnud
ja midagi ma poleks muutnud.
mööda minejad arvavad,
et seintega räägin ma
tyhjusest nad räägivad mu kuuldes
tösi see sind armastan.
ma ei tahaks sust lahti lasta
teades,et tuled taas
on kindel,et pean ennast säästma
seda sulle ju lubasin
oled igaöine hääl mu unes
kui lill mille merest nopiksin
hea möte mu peas:kui elu tundubki raske -
kui sind ei oleks olnud
siis oleksin su välja möelnud
möelnud su aastatesse mis on läinud
tänaval käsikäes jalutades rääkinud
vaiksetes öödes ja hommikuvalguses
oled valgus mis näitab mul teed
kui mul on raske-
tea,et oled see kes annab lootust mulle
veel ja veel
ja jääd osaks minust
kuigi lahku lähevad me teed..
valgusena mind saadad mu teel
teadmata kas näen sind veel
ja ikkagi teades:
kui sind ei oleks olnud
oleksin su välja möelnud
oleks sinust samasugune tulnud
midagi ma poleks muutnud***